Sormet kohmeessa, joten kokeillaan lämmittää niitä naputtelemalla näppäimiä. Ongelmaa tuottaa opittu taito, jolla lämpiää vain yksi sormi. Kymmensormijärjestelmällä saisi jo hiukan enemmän tehoa aikaan.
Lämpöteemalla jatkaessa, jouduin tilaamaan jonkun kuution koivuhalkoa pihalle. Ne tulisi nyt syöttää tasaisen varmasti uuneihin pitkin talvea, kunnes ne loppuisivat kevään lämmittäessä.
Aikanaan, kun rakennus toimi kouluna, ja lasten työnteko kiellettiin, eikä siten kannettu enään puita sisälle, siirryttiin uuneissa sähköaikaan.
Sisuskalut korvattiin sähkövastuksilla ja uunit lämpenivät kääntämällä nuppia. Se on yhtä kätevä systeemi kuin seteleitten polttaminen.
Ja kun yrittäminen ei ole seteleitä tuonut, jouduin siirtymään takaisin vanhaan aikaan ja koivuhalkoihin.
Olen siis pikkuhiljaa ottanut käyttöön uuneja....
Kokeiluja, kokeiluja ja niinpä kokeilin jotakin taas, josta pitäisi jotakin tuloksia ilmestyä myöhemmin.
Kyseisen projektin yhteydessä tein muottia kustavilaiselle koristeelle, ja tuon Kustaa kolmosen aikana tuo klassismi oli aika kehvelin kaunista.
No projektin sivutuotteena syntyi kipsinen näpsäkkä detalji, ja kun kipsiä jäi yli, mietin minnekä loput tuuppaisin.
Valoin siis lisää samaa sorttia, ja kokeilin uunin kylkeen.
Lämpimän keltaisesta ja koulumaisesta pönttöuunista muovautui kustavilainen pönttöuuni.
Ohessa pari fotoa:
Kipsikoristeet:
Koristeet kiinnitettynä pönttöuuniin:
Kevyt hionta ja maalaus:
Ja tällaista tuli. Seinän keltaista repsottavaa tapettia sivelin windows paintin mustalla:
