keskiviikko 28. huhtikuuta 2010

Sytytyslanka sattui kastumaan ja lopulta hukkasin tulitikut.

Kun verstas on kotipihassa ja toimisto olohuoneessa, syntyy väkisinkin polku tuolle välille. Jostakin lapset ottavat mallinsa ja niinpä tuolla polulla on joskus otettu myös ensimmäisiä horjuvia askelia.
Lapset on hauskoja ja itselleni se tuo hauskuutta ja sisältöä muihin rutiineihin.
Nuorimmainen kulki viime kesän kuulosuojaimet päässä ja koetti tarttua niihin hommiin mitä minunkin oli nähnyt tekevän.
Eräänä päivänä tuo nuorimmainen avasi verstaan oven touhuissaan, haki kuulosuojaimet ja käveli työkalukaapille. Tuolta hän veti muinamiehinä hiomakoneen käsiinsä, tökkäsi töpselin seinään ja ryhtyi toimeen.
Se sujui aivan kuten sitä olisi tehty aina ennenkin.
Juoksin toimiston polkua hakemaan kameraa ja kun palasin, oltiin jo täydessä työntouhussa. Sain purkitettua ” apupoika ” pätkän, jonka lisäsin joskus jonnekin keskusteluun.

Kuva kertoo enemmän kuin tuhat sanaa ja video kai kertoo vielä enemmän?
Pieni videoesittely yrityksestä, voisi olla paikallaan, ajattelin. Mutta miten sen toteuttaa?
Pidin hetken taukoa.
Verstaalla lapset veistelivät iloisina voiveitsiä, rakentelivat palikoista torneja ja kun kerran käytiin tk:ssa noutamassa tikkejä, huomasin kuinka innokkaita lapset oikeasti ovat tekemään.

Tuosta syntyi ajatus...lapsityövoimasta.
Kovalevylle on tallentunut vuosien saatossa lasten touhuja sekä muuta kuva- ja videomateriaalia. Ajattelin että kirjoittamalla jonkinlaisen käsikirjoituksen saisin yhdistettyä erilaista materiaalia videoon.
Käsikirjoitus muotoutui lopulta kirjeen muotoon ja ajatuksena oli koettaa löytää ”ulkopuolinen ja hauska” näkökanta. Lisäilin sitten suruttomasti kaikenlaista muuta maailmalta, sekoittaen niiden alkuperäisen merkityksen ja liittämällä ne videoon. Kirje kertoo seikkailijan näkökulmasta suomalaisuuteen ja vie kulkijan työnpariin.

Mitä mieltä olit videosta ja ajatuksesta?
Kun kerroin ajatuksesta tutuilleni, sain aluksi kommenttia että sosiaalitätit tulevat pian noutamaan. Niin ei käynyt, eikä kukaan muukaan älähtänyt. Uskallanko siis seuraavaan projektiin jo astua hiukan vauhdikkaammalle linjalle?
Ajatuksena on jatkaa aloitettua polkua...

Jos et vielä ole kerennyt katsomaan videota, katso se tästä ja kommentoi:
Niin ja tietysti liityt Facebookiin tukemaan suomalaista lapsityövoimaa!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti