Kesän merkeissä...

Kävi aivan kuten osasin odottaa...

...eli blogin päivittäminen jäi. En ole blogaaja, joten en tiedä kuinka usein pitäisi kirjoittaa? Kirjoittaminen on kivaa ja kerrottavia asioita olisi varmasti ainakin kirjan verran, mutta aika rajoittaa.

Kesä lähti kovalla tohinalla käyntiin. "Lapsityövoima" herätti paljon palautetta ja yllätyksekseni kaikki oli positiivista. Olen itse "fiilis" ihminen ja tuolla fiiliksellä yritys on rakennettu.
Kun miettii markkinointia, pitäisi noita iloisia fiiliksiä nostaa esiin. Se ei kuitenkaan riitä, vaan toimivan markkinoinnin on herätettävä myöskin pientä ”närää”. Kun jossakin kohtaa nousee hiukan niskakarvat pystyyn, pysäyttää se ajattelemaan. Näin siis päädyin nostamaan lapsityövoimalla niitä niskakarvoja, mutta yllätyksekseni kukaan ei älähtänyt;)

Vaan takaisin niihin hienoihin fiiliksiin...
Kun noin viisi vuotta sitten tänne Jurvaan tulimme oli valinta tunteella. Etsimme vanhoja pappiloita ja kouluja ympäri ämpäri Suomenmaan, ja niin vain kävi että tänne Jurvaan löysimme.
Aikanaan hiukan mäkisempiin maastoihin tottuneena nämä Pohjanmaan tasaisuudet tuntuivat liiankin tasaisilta. Vaan asukkaat täällä ovat mahtavia. Jurva tai Kurikan kaupunkihan tämä nykyään on, on oiva paikka. Olemme kotiutuneet tänne hyvin.

Eilen kävi vieraita lehdistöstä. Lasten kanssa touhuttiin(tehtiin töitä;) ja kun nuo lapset eivät mitään kovin ujoja ole, piti heidän toimittajalle ja valokuvaajalle näyttää kaikki temput. Ja onhan niitä...

Kun on taas kiireessä tullut stressattua, niin tuo erilainen päivä toi melkoista piristystä. Kun tuo aurinkokin paistoi ja oli kesäinen keli, niin piti napsaista pari kuvaa tästä ympäristöstä.
Itse olen kuvaajana aika kehno, ja tilanteiden vangitseminen kuvaan haastavaa, napsaisin pari kuvaa täältä.

Vanha idyllin kansakoulun päärakennus. Verstas rakennus ei näy kuvassa ja takapihalla kiva puutarha:

Eteisaulaa:


Luokkahuone, joka toimii olohuoneena vai saliko tuo on?


Lastenhuonetta



Keittiötä:



Vierashuone, jonne siirsin "konttorin", eli tietokoneen:


Matti-setä (velipoika) sattui jossakin välissä kylään ja kun on saanut samaa verta perittyä, niin kaikkea luovaa hulluutta syntyy. Sahaili puu-ukkoja lasten kanssa ja niistä tuli hauskoja kirjatukia ja hahmoja hyllyyn.
Meinasinpa että tuosta hauskasta ideasta voisi kehitellä "Eemeli hyllyn". Eli kun lapset laitetaan arestiin verstaalle, sahailevat he siellä puu-ukkoja, ja näin syntyy hauskoja hyllyjä;)
Saas nähdä. Idea on mielestäni hauska ja siihen saa kehiteltyä hauskan tarinan ympärille. Katsotaan josko joskus talvella on aikaa uusille jutuille.