Joskus kun aloittelin toimintaa sinisin silmin ja unelmat, jos ei maailman, niin ainakin Suomen parhaasta yrityksestä eli.
Niinpä puhelin oli aina vierellä ja tuntui ettei tuo kapula soi juuri koskaan. Ei ainakaan häiriöksi asti.
Toisaalta pieni ongelma oli siinä ettei ollut sievää sihteeriä, joka vastaisi iloisella äänellä puhelimeen, vaan vastauksen hoiti sama ääni joka komensi sorvia.
Silloin puhelimeen vastatessa saattoi olla pientä viivettä, sillä sorvista kun painoi punaista seis nappulaa, kesti muutama tovi että sorvin jyrinä lakkasi kaikumasta seinillä. Oli nostettava kuulosuojaimet ja yskäistävä oikein kovasti, että puhuessa ei lastuja olisi lennellyt. Niinpä asiakas saattoi joutua odottamaan muutaman hälytyksen, ennenkuin myyntivastaava oli siis yskäissyt kerran terävästi ja painoi vastaa nappulaaa. Asiakaspalvelu oli joustavaa, ja olihan tuo mukavaakin puuhaa.
Se, milloin tuo asiakaspalvelu aloitti purjehtimisen kivikaudelle, ajoittuu noin kolmen vuoden taakse.
Useiden tekijöiden summa oli nostanut stressikäyrän korkealle. Ja siihen saumaan sattui se, mitä kaikki yrittäjät odottavat. Asiakassuma.
Tuo suma iski hyökyaaltona, ja vei samalla seinät mukanaan. En ollut valmistautunut tuohon, eikä ollut kovinkaan kummoisia kykyjä priorisoida hommaa.
Vietin aikaani puhelimessa ja sorvi sai virka-aikana odottaa, kunnes se olisi käynnistyvä kun oikeat ihmiset lepuuttaisivat.
Jonkun aikaa meni, että sain seinät taas suunnilleen paikoilleen ja aloin miettimään kuinka asian ratkaisisin.
Alusta alkaen oli ollut tarkoituksena laajentaa yritystä, ja luoda siitä brändi, joka tunnettaisiin. Hullut luulevat itsestään liikoja, ja niinpä itsekin kuvittelin että yrittäminen on helppoa. Edelleenkin minusta on helppo sanoa kuinka asiat pitäisi tehdä, mutta käytännön toteutus eriää melkolailla.
Kun yksin tekee ja kiire iskee, niin silloin tarvitaan lisää väkeä sorvinääreen. Kun tila loppuu, niin hankitaan lisää tilaa.
Sinisillä silmillä on joskus vaikea nähdä totuutta. Tunnetustihan Suomessa on äärimmäisen helppoa palkata työntekijöitä. Toiseksi helpointa on astua pomon paikalle neuvomaan ja organisoimaan, kuinka homma pelaa. Minulle ne oli teoriassa selkeitä, mutta käytännössä jonkinasteista mystiikkaa.
Niiden selkeiden kokeilujen jälkeen olen itselleni vannonut että isompia tiloja katsele, enkä työvoimaa, ennekuin johtoon astuu, joku joka sen osaa.
Edelleenkin siis sorvia pyörittää se asiakasvastaava, mutta nykyään se ei paina vihreää nappulaa puhelimen soidessa. Puhelin kun ei pirise enään, se on äänettömällä, jos muita asioita on kesken.
Sitten sopivan hetken tullen tuo sorvinpyörittäjä ottaa breikin, ja laittaa asiakasvastaavan puvun ylleen ja rimpauttelee läpi puhelimeen tulleita numeroita.
Älä siis ihmettele, jos sinulle ei vastata. Vastapuhelu kyllä tulee ja jos ei, niin lue seuraava teksti kahteen kertaan.
Takaisin otsikkoon ja huuhaa kauppiaisiin. Aina sanotaan että Suomessa ei ole riittävästi yrittäjiä. Olen vahvasti erimieltä. Puhelinmyyjiä on varmasti enemmän kuin maassa ihmisiä. Jokaista asukasta kohti on taatusti ainakin kaksi puhelinmyyjää.
Se antaa viitteitä että kaikenlaisia huuhaa yrityksiä täytyy Suomessa olla paljon. En tiedä kuinka paljon, mutta joka tapauksessa aivan liikaa.
Itselläni on joku typerä ideologia että kaupassa pitäisi olla aina kaksi hyötyjää. Ostaja saa haluamansa tuotteen ja kauppiaspuoli saa korvaukseksi rahaa, jolla voi hankkia jotakin toista hyödykettä.
En vain koskaan ole keksimälläkään keksinyt mitä hyödykettä tai palvelua niinsanotut luettelokauppiaat tuottavat? Ilmeisesti se on kannattavaa, sillä heitä riittää.
Palvelu toimii siten että nämä huuhaa kauppiaat soittelevat päivät pääksytysten satojen ellei tuhansien puhelimien turvin. Langat ovat niin kuumina että sillä takuulla lämpiää ainakin Savon seutu.
Pääosin heille on helppoa vastata ”ei kiitos tälläkertaa”.
Ainut että nuo kehvelit eivät aluksi kauppaakaan mitään. He aloittavat kysymällä, pitävätkö osoite- ja muut tiedot paikkansa. Tuon jälkeen he ilmoittavat että palvelu on erittäin edullinen ja hyödyllinen.
Se siis maksaa että saa ositteen näkyviin jonnekin. Ja tottavie on edullista jos markkinointi maksaa 50-500 euroa vuodessa. Siis osoitteen näkyminen. Heh...halpaahan se on ja siksi ilmeisen kannattavaa.
Siis joku kirjoittaa osoitteen jonnekin, niin siitä veloitetaan hirveitä summia.
Jos siis haluat helppoa rahaa, pistä joku häirikköluettelomediafirma pystyyn ja ala kilauttelemaan. Aina kun saat jonkun mumisemaan edes jotakin puhelimeen, kirjailet osoitteen wordiin, paiskaat sen nettiin ja lähetät laskun. Jos joku jaksaa mumista laskusta, niin sanot että näinhän me sovittiin, kaikki on nauhalla, ja jos ei maksa, niin käräjillä tavataan. Yrittäjillä kun ei ole kuluttajansuojaa, vaan pulmat ratkoo käräjäoikeus.
Kyse on kuin idioottien pokerista, jossa bluffaamalla aina, saat ainakin osan maksamaan. Harva jaksaa lähteä taistelemaan muutamista kympeistä tai satasista(onneksi moni jaksaa ja ainakin Suomen yrittäjät ovat iskeneet näiden koirien kimppuun). Itse taistelin aikani näitä vastaan, mutta luovutin.
En siksi soita takaisin yhteenkään numeroon, joka on salainen tai viittaa puhelinmyyjään.
Tulihan purettua taas, ja hymy irtoaa.
Jos siis joudut asiakaspalvelun kaltoin kohtelemaksi, pistä viestiä.
Asiakasvastaavat työssään?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti