Mennyt aika

Mennyt aika on usein lähes yhtä haastavaa nähdä kuin tuleva.
Asiat on siksi usein kirjoitettu tarinamuotoon. Tarinat on helpompi painaa mieleen kuin yksittäiset tiedot, ja siksi tarinoista koostuu palapeli joka kokoaa tiedon helpommin sisäistettävään muotoon.

Historia saattaa monelta koululaiselta tuntua tympeältä ja etäiseltä. Asioita on vaikea peilata tähän hetkeen, ja helposti asia kiteytyy ajatukseen, mitä sillä on merkitystä mitä joskus muinoin on tapahtunut? Ketä kiinnostaa mitä sattui joskus vuonna kivi ja keppi?

Mutta historia on oikeasti todella mielenkiintoista ja antoisaa. Se kertoo keitä me olemme, miksi me olemme ja mitä olemme, mutta se usein kertoo myös miksi me tulemme. Historia avaa näkemyksiä tulevasta, se kertoo tulevaisuudesta! Historia kun toistaa itseään.

Valokuvat ovat oivia peilauksia historiaan.
Meidän talouteen niitä kertyy satoja ja ehkä tuhansia vuodessa. Ne tallentuvat kansioihin kuukausi kuukaudelta. Ja näin digiaikana niitä voi räpsiä huoletta.
Ja kun ne on nätisti omassa kansiossaan, voin parilla hiirennapsauksella sukeltaa perheemme lähihistoriaan.

Selasin huvikseni kuvia viime kesältä ja löysin erään kuvasarjan, jonka olin täysin jo unohtanut.
Nuo kuvat toivat mieleeni kesän ja tervan tuoksun. Niissä oli hehkua jo lapsuuteni kesistä, jossa auringon paistaessa ja tervan tuoksuessa seurasimme isäämme museoon, jos toiseen.
Taisi tulla Tarvaspäät ja Visavuoret koluttua useampaan kertaan.
Nuoruuden aika toi kaupungit, kaverit, kännykät ja ehkäpä nuo lapsuuden seikkailut Visavuoressa painui unholaan.
Mutta jonnekin identiteetin lokeroon painui kuva lapsuudesta.
Aikuisuuden kynnyksellä sytyin aluksi antiikista. Siis vanhoista tavaroista, ja niiden tarinoista. Ja niitä onkin kertynyt siksi kotiimme.
Pienestä sysäyksestä löysin itselleni ammatin. Toivon että tuo ammattini tuo iloa mahdollisimman monelle. Rakastan yksinkertaisuutta, mutta mieleni vangitsee myös rehevyys. Jumaloin estetiikkaa.
Estetiikka, on se sitten yksinkertaista tai rehevää, on mielemme mauste.
Joku nauttii Ferrarin virtaviivaisesta estetiikasta, joku toinen nauttii jostakin toisenlaisesta estetiikasta. Kun silmämme tarkkailevat ympäristöä mielemme nauttii.

Vaan ennenkuin asia taas lipsuu, palaan siihen löytämääni kuvasarjaan.
Oli toisaan kesäinen päivä, kun huristelin kohti keskistä Suomea. Joka kerta jos näen repun jonkun selässä ja peukalon pystyssä, valmistaudun pysähtymään. Ja jos vain tilaa on, ja matka kulkee samaan suuntaan, noukin jokaisen liftarin kyytiin.
Ja niinpä poimin nuoren pariskunnan kyytiin.
Oman matkani päätepiste oli Keuruun kupeessa, ja tipautin sine nuo mukavat liftarit.
Ja koska kävellen on hankala kiertää kaupunkia, heitettiin lenkki kaupungin keskustassa.
Kysäisin tuolta nuorelta parilta ovatko he kiinnostuneet vanhoista kirkoista.

Ja sitten jalkamme jo astelivat Keuruun vanhaan kirkkoon.
Kauneus on paennut monesta tämän päivän rakennuksesta. Mutta jos vähänkin pitää esimerkiksi talonpoikaisantiikista, niin vanhat puukirkot ovat ehdottoman hienoja käyntikohteita.
Tutustukaapa reissuillanne vanhoihin puukirkkoihin. Ne on kauniita kuin mitkä.
Tässä pari kuvaa kirkosta. Harmi että valon, värien ja varjojen leikkiä on hankala harrastekuvaajan vangita linssin sisälle.
Kannattaa siis käydä livenä.